Taimen

(Salmo trutta)
ruotsiksi öring, englanniksi brown trout

 

 

 

 


Suku
: Lohensukuinen ja hyvin muunteleva laji. Jaetaan vaelluskohteensa mukaisesti kolmeen alalajiin/muotoon, meritaimeneen (Salmo trutta trutta), järvitaimeneen (Salmo trutta lacustris) ja purotaimeneen jota myös tammukaksi kutsutaan (Salmo trutta fario). Silti sama kala voi esiintyä puro- ja järvitaimenena elämänsä aikana.

Ulkonäkö: Taimen muistuttaa lohta niin paljon että lajit voidaan sekoittaa toisiinsa. Taimenella on täplitystä kylkiviivan alapuolella lohta enemmän ja sen pyrstön varsi on tasapaksu, kun lohella se on ohuempi (Lohta voi roikottaa pyrstöstä, taimenta ei).
Isolla taimenella pyrstöevä on lähes loveton ja suora, lohen pyrstössä on selvä lovi. Lohi on yleensä kirkasvärisempi kuin taimen ja sen suomut ovat taimenen suomuja suuremmat. Taimenen suu on hieman lohen suuta isompi ja sen yläleuka ulottuu silmän taakse.
Meritaimenen kyljet ovat hopeaiset ja selkä tumma, kun taas järvitaimen on yleensä rusehtavampi. Purotaimen muistuttaa lajin poikasta.

Taimen on noin 40–80 cm pitkä ja 1–10 kg painava. Purotaimenet ovat yleensä 20–30 cm.
Suomen ennätystaimen oli Turun Aurajoesta vuonna 2002 nostettu meritaimen joka painoi 12,4 kg.

Levinneisyys ja elinympäristö: Taimen elää luontaisesti kaikkialla Euroopassa, lukuun ottamatta Välimeren maita ja Kaakkois-Eurooppaa. Lajia on istutettu Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, eteläiseen ja itäiseen Afrikkaan, Aasiaan, Uuteen Seelantiin, Tasmaniaan ja Australiaan. Istukkaat ovat silti olleet vahingollisia alkuperäiselle eliöstölle ja siellä taimen luokitellaankin haitalliseksi vieraslajiksi.

Taimenta tavataan koko Suomessa, niin meressä rannikon läheisyydessä, mereen laskevissa vesissä kuin sisävesissäkin, mutta silti se on vaativa veden laadun suhteen sillä se tarvitsee puhdasta, runsashappista ja viileää vettä.

Ravinto: Taimenen jokipoikaset syövät vedessä eläviä tai veteen joutuneita hyönteisiä ja niiden toukkia, ynnä planktonia. Vaelluksen aikana meressä tai järvessä nuori taimen syö alkuvaiheessa hyönteisiä ja myöhemmin kalaa. Meressä saaliina on silakkaa, kilohailia ja muita pieniä kaloja, järvissä ovat mm. muikku, kuore, siika, ahven ja kymmenpiikki. Järvitaimenet syövät kesäisin myös hyönteisen toukkia ja pintahyönteisiä, kun taas puroihin elämään jääneet taimenet syövät ötököitä koko ikänsä.

Lisääntyminen: Poikaset kuoriutuvat puroissa tai joissa ja elävät niissä 2-5 vuotta. Noin 18-25-senttisinä ne muuttuvat vaelluspoikasiksi eli smolteiksi, parveutuvat ja vaeltavat kevättulvan mukana mereen tai järveen. Osa poikasista jää koko elämänsä ajaksi jokeen ja siten niistä tulee purotaimenia. Meressä taimen pysyttelee rannikon läheisyydessä. Reittivesissä taimen vaeltaa laajoillakin alueilla. Järvistä kututaimenet vaeltavat jokiin tai puroihin loppukesällä tai alkusyksyllä. Merestä taimenet alkavat nousta isoihin jokiin jo kesällä, mutta pienempiin jokiin vasta hieman ennen kutua.

Uhanalaisuus ja kalastus: Taimen on hyvin arvostettu ja vaikeasti napattava saaliskala. Taimenen kalastusmahdollisuuksista on maksettu suuria summia ja taimenia on siirretty uusiin vesiin eri puolille maailmaa. Meritaimenistutuksista saatu saalis on ollut silti laskussa ja syinä ovat olleet vesistörakentaminen, veden laadun huonontuminen ja liiallisen kalastus.
Kaikki merivaelteiset taimenkannat ovat äärimmäisen uhanalaisia ja sisävesikannat napapiirin eteläpuolella ovat erittäin uhanalaisia. Napapiirin pohjoispuolella elävät taimenen sisävesikannat ovat silmälläpidettäviä.

Kalastuslain mukainen järvitaimenen alamitta leveysasteen 67º00'N eteläpuolisissa vesissä on 60 senttimetriä ja pohjoispuolisissa vesissä 50 senttimetriä.

Vapaa-ajankalastajien taimenpyynti on yleisintä verkoilla, heittokalastusvälineillä tai vetouistelemalla. Kalastajan pitää tuntea taimenen ravinnon olinpaikat ja elintavat eri vuodenaikoja, esim. muikkua syövien järvitaimenten pyyntiin käytellään muikkua jäljitteleviä vaappuja ja täkyrakseja ja kesäisin kun järvitaimen syö vesihyönteisiä, käytetään ötököitä jäljitteleviä perhoja.

Järvitaimenen otollisimmat kalastusajat sijoittuvat syyskuun alusta lokakuun loppuun.
Keväällä, heti kun jäät ovat lähdössä, on myös hyvä hetki taimenen kalastukseen. Hyvää kalastusaikaa on pari viikkoa ja taimenen löytää sulista rannoista, joissa se on syömässä pienempiä kaloja.
Taimen liikkuu laajalla alueella koska se ei ole reviirikala, mutta poikkeuksena on kutuaika. Kalastusaikana taimen ei siis puolusta reviiriään ulkopuolisia tunkeutujia vastaan ja iskee uistimeen siis lähinnä syödäkseen, eikä vaapussa tarvita sen kummempia ärsykevärejä. Tähänkin löytyy poikkeuksia, koska syksyllä monet käyttävät violetin ja sinisen värisiä vaappuja. Tehosteena voi myös käyttää iskupisteitä.